Amerikkalainen sotilas

Tällainen hytisevän kylmä ilma ollut jo kuukauden. Tässähän tulee ihan mökkihöperöksi kun ei pääse bailaamaan, eikä siellä baarissa oliskaan juuri ketään. Ainoastaan tosi epätoivoiset tyypit notkuisivat baaritiskillä. No että jotenkin saataisiin taas pientä lämpöä ja piristystä tähän arktiseen meininkiin niin muistellaanpa taas noita menneitä vuosia.

Matkustelin nuorempana paljon yksin ja tietenkin noihin reissuihin mahtuu monenlaista seikkailua. Tällä kerralla olin tulossa junalla Saksasta Suomeen. Olin ollut tyttöystäväni luona, joka oli siellä kesätöissä palvelemassa saksalaisia eläkeläisiä jossain Saksan kyläpahasessa. Tulin sieltä jollain hikisellä bussilla Frankfurtin Hauptbahnhoffille. Oli lämmin kesä ja olin pukeutunut hippimäisesti pitkään kukkahameeseen. Odottelin rautatieasemalla junani saapumista raiteelleen pienessä pystykahvilassa. Vilkaisin kahvilan toisen pöydän ääressä seisovaa miestä. Sydän pomppasi kurkkuuni !  Täydellisen komea sotilaan maastopukuun pukeutunut isokokoinen mustaihoinen mies. Katseemme kohtasivat. Ajattelin että se siitä, siinä se sitten olisi enkä mitään muuta edes uskaltanut toivoa sillä niin täydellinen mies oli. Kohteliaisuussyistä käänsin katseeni pois mutta tunsin että nyt minua katsotaan. Uskaltauduin ottamaan vielä uuden katsekontaktin mieheen ja sen jälkeen emme kirjaimellisesti irrottaneet katseitamme toisistamme. Hetken kuluttua mies tuli luokseni ja kysyi saisiko hän jutella minun kanssani. Ja minullahan ei ollut mitään sitä vastaan !

Kävi ilmi että mies oli amerikkalainen Clarence ja  työskenteli Saksassa Nato-joukkojen sotilaana. Juttelimme siinä pöydän ääressä kaikenlaisia asioita. Aika kului nopeasti ja minun oli lähdettävä junaani. Clarence halusi tulla saattamaan minut sinne. Tässä vaiheessa minulla ei todellakaan ollut aavistusta mitä tulisi tapahtumaan. Nousimme junanvaunuun ja otimme istumapaikat. Jatkoimme juttelemista sillä juna lähtisi vasta kymmenen minuutin kuluttua. Aika kului ja huomautin Clarencelle että hänen pitäisi varmaankin poistua junasta ennen kuin se lähtee mutta hän jäi vaan paikalleen istumaan. Sitten juna lähti ja Clarence oli kyydissä vaikka hänen olisi pitänyt olla takaisin laiturilla.

Intohimomme toisiamme kohtaan kävi vain kuumemmaksi. Juna oli yöjuna mutta meillä ei ollut makuuhyttiä, eikä edes ostettua istumapaikkalippua. Jätin matkatavarat vaunun ylähyllylle ja suuntasimme yhdessä kohti junan vessaa. Tässä yössä ja hommassa ei ollut pienintäkään epäilystä mitä haluaisimme tehdä yhdessä. Nussimme kiihkeästi ensimmäisessä vessassa mutta emme voineet pitää vessaa liian kauan aikaa varattuna ettemme herättäisi epäilyjä. Vaihdoimme vessaa sopivin väliajoin.

Vanhassa saksalaisessa junassa on jotain pukeutumis- tai peseytymiskoppeja ja tietenkin varasimme sellaisen itsellemme. Koppi oli tosi pieni, juuri mahduimme sinne kahdestaan. Seinistä sai hyvin tukea. Nussimme taas alastomana täysillä takaapäin, koppi ja me molemmat olimme aivan hiestä märkiä. Yhtäkkiä kuului konduktöörin kova ääni, hän ilmeisesti kyseli matkalippuja. Jähmetyimme paikoillemme Clarencen penis vielä sisässäni, mitä hittoa tekisimme. Näimme kuinka ovea yritettiin avata painamalla kahvaa alaspäin, seuraava ajatus mulla oli että nyt se konnari avaa tuon oven omalla avaimellaan. Mutta ei, onneksi ei avannut. Päätimme taas jälleen kerran vaihtaa paikkaa.

Nukuimme välillä jossain penkillä ihanasti toisiamme vasten. Huomasin kyllä joidenkin ihmisten pitkät katseet, emme varmaankaan olleet ihan tavallisin näky. Hippityttö ja musta sotilas toisiinsa kietoutuneena. Juna saapui aamulla Hampurin asemalle. Clarencen olisi jo pitänyt olla silloin esikunnassa Frankfurtissa. Hän soitti päällikölleen ja ilmoitti että oli nukahtanut junaan ja nukkunut 600 km aina Hampuriin asti. Tiemme erosivat tuolloin. Minä jatkoin matkaani väsyneenä mutta tyytyväisenä kohti Kööpenhaminaa.

Vielä nykyäänkin katselen kieli pitkällä elokuvia joissa näkyy amerikkalaisia mustaihoisia sotilaita. Voiko sen komeampaa näkyä ollakaan.